Pilvipaimen – ehkä kaikkien aikojen paras satukirja!



Miltä kuulostaisi satu turhamaisesta jakkarasta, joka lähtee omille teilleen? Tai keittiöpyyhkeestä, joka rakastuu kermakannuun? Entäpä pölyhiukkasesta, joka pelkää kuollakseen pölynimuria? Nämä ja monta muuta mielikuvitusta kutkuttavaa tarinaa löytyy Marjatta Kurenniemen Pilvipaimenesta.

Kurenniemi (jos joku) osaa loihtia tuikitavallisesta tavatonta ja muuntaa arkiset asiat mukaansatempaaviksi tarinoiksi. Olin onneni kukkuloilla, kun löysin Pilvipaimenen viime syksynä Turun Kirjamessujen vanhojen kirjojen osastolta. Tämä käytetty aarre maksoi muistaakseni 19 euroa, mutta en edes nikotellut rahoja ojentaessani. Tässä on nimittäin kirja, jonka arvoa ei pysty rahassa mittaamaan: kirja täynnä sellaista mielikuvituksen ja ilmaisun juhlaa, ettei paremmasta väliä.

Onnellinen kirjabloggaaja.

Käärin kirjan joululahjaksi kuopukselle, ja olemme lasten kanssa nyt lukeneet kaikki ne 56 satua, jotka Kurenniemi on iloksemme kynäillyt. Olen kehrännyt tyytyväisyydestä, kun myös ekaluokkalaiseni on ilta toisensa jälkeen pyytänyt jatkamaan näiden satujen parissa. Viisivuotiaan kasvoilta on puolestaan paistanut vuoroin ihmetys, vuoroin riemu, kun hän on tarkkaavaisena kuunnellut eri tarinoiden tapahtumia ja pohtinut, voisiko jokin asia oikeasti olla noin (hullunkurisesti).

On vaikea valita omia lemppareita teoksesta, jota rakastaa alusta loppuun, mutta tässä kuitenkin muutama suosikki:

Ympyriäinen-Pympyriäinen ja Hoikka-Soikka-Tilli-Pilli
Satu elefantista, joka ei tiennyt kumpi pää on kumpi pää
Mökki metsässä
Alli Ylösalaisin-maassa
Prinsessa Enkähuoli ja täti Oikkunen

Kun Kurenniemen taidokkaat tarinat on vielä kuvitettu Maija Karman lumoavilla kuvilla, on kyseessä yksi kaikkien aikojen parhaimmista satukirjoista. Ehkä jopa se kaikkein parhain.

Maija Karman kuvitusta kirjassa Pilvipaimen:

Kirja: Pilvipaimen
Teksti: Marjatta Kurenniemi
Kuvat: Maija Karma
Kustantaja: WSOY 1976

Lue esittelyt myös näistä Kurenniemen kirjoista:

Toivoisin että asuisin kuussa
Onnelin ja Annelin kootut kertomukset
Oli kerran Onnimanni

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää